TIETOA MEISTÄ
Hei ja tervetuloa tälle sivustolle!
Tässä kerron arjestamme – kaoottisesta, hauskasta, joskus uuvuttavasta, mutta aina täynnä elämää. Me olemme kaksi ihanaa tytärtäni (14 ja 16) ja minä – lyömätön äiti-tytär-kolmikko, joka kutsuu itseään hellästi Gilmoren tytöiksi.
Miksi?
Koska elämämme on sekoitus kahvia, nopeita keskusteluja, järjettömiä väittelyitä ja jatkuvaa kysymystä: Mitä syömme seuraavaksi?
Ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa tämä sivu kuin täysin normaalilla, hullulla päivällä meillä?
Joten kiinnittäkää turvavyöt, sillä tässä koittaa tyypillinen päivä elämässämme.
Täysin normaali, hullu päivä – kahden teini-ikäisen tyttären, kissan ja kaaoksen kanssa!
5.30 – Miksi niin aikaisin?
Hälytys soi. Harkitsen hetken leikkiväni kuollutta. Mutta se ei toimi, koska kissalla on sisäänrakennettu ennakkovaroitusjärjestelmä "ihmisille, joiden täytyy nousta heti ylös", ja se polkee kovaa naamalleni.
Hienovarainen vihje siitä, että hänen ruokakuppinsa on skandaalinomaisen tyhjä, vaikka kuivaruokaa on aina saatavilla. Mutta kissanpentumme on hemmoteltu.
Klo 6.00 – Kahvi ja hiljaisuus – päivän paras hetki
Ensimmäisen kahvikupini äärellä nautin tasan 10 minuuttia rauhaa ennen kuin kaaos iskee. Voisin teoriassa meditoida, lukea uutisia tai järjestellä ajatuksiani tänä aikana.
Sen sijaan selaan puhelintani, koska tähän aikaan yöstä aivoni ovat hyvät vain Instagramille ja kissavideoille.
Klo 7.00 – Toinen tytär nousee peiton syvyyksistä
Nuorempi kahdesta tyttärestäni nousee itse sängystä. Olen ylpeä. Hän mumisee "huomenta", mikä on luultavasti enemmänkin ääni kuin keskustelu, ja raahaa itsensä kylpyhuonetta kohti.
Hän pysyy siellä ikuisuudelta tuntuvan ajan. Muistan omat teinivuoteni ja annoin hänen olla. Ainakin hän on hereillä.
7.20 – Yritän olla antamatta asuntomme vajota kaaokseen
Ruokin kissaa, tarkistan eväsrasian ("Et, et voi ottaa vain yhtä suklaapatukkaa!") ja kerään salaperäisiä vaatekasoja, joita yhtäkkiä ilmestyy kaikkialle, ja yritän pitää kodin edes jotenkin vakaana.
07:25 – Tytär numero yksi herää koomasta
Käytän sanaa "nouse ylös" tässä avokätisesti. Itse asiassa vedän peiton hänen päältään ja sanon
"SINUN ON MENTÄVÄ NYT!" Hän mumisee jotain käsittämätöntä (luultavasti kirouksen minulle) ja horjahtaa kohti kylpyhuonetta. Samaan aikaan kissa seisoo keittiössä ja käyttäytyy kuin sitä ei olisi ruokittu päiviin.
7.40–7.45 – Päivittäinen taistelu koulusta
Loputtoman edestakaisen väittelyn jälkeen siitä, milloin vihdoin lähdemme kotoa – 7.41 vai 7.43 – edistymme vihdoin. Molemmat tyttäret väittelevät täydellä innolla, vaikka he eivät oikeastaan halua mennä kouluun ollenkaan. Jossain vaiheessa nappaan heidän koulureppunsa, työnnän ne varovasti ovea kohti, ja väittely on ohi. Vastentahtoisesti, mutta ainakin pääsemme vihdoin liikkeelle.
8.10 – Katoan toimistoon
Viimeinkin istun autossa, juon toista kahviani – ainakin mielessäni – ja mietin, pitäisikö minun ehkä kruunata päivä palkkaneuvottelulla. Tehtävälista odottaa jo, mutta nyt nautin lyhyestä rauhasta koulukaaoksen ja toimistotyön välissä. Vedän syvään henkeä ennen kuin seuraava hälinä alkaa.
9.00–16.30 – Toimistoelämää (vähemmän kaaosta, mutta yhtä paljon draamaa)
Sähköpostit, kokoukset, tehtävälistat – päiväni on täynnä.
Samalla kun teen erittäin ammattimaisia asioita (tai teeskentelen, että kaikki on hallinnassa), Gilmore Girls -ryhmään tulvii viestejä:
-
"Äiti, oletko nähnyt latauskaapeliani?"
-
"Meillä ei ole enää leipää."
-
"Voinko tilata jotain netistä?" (Spoileri: Se ei tule olemaan halpaa.)
Klo 17.00 – Kotiintulo ja nälkäinen väkijoukko
Tulen kotiin ja minua tervehtivät kaksi nälkäistä teini-ikäistä ja moittiva kissa.
Tyttäreni tutkiessa jääkaappia ja huomatessa, ettei siinä ole mitään syötävää (eli ei valmiiksi tehtyä pizzaa tai sipsejä), päätän, palataanko autoon ja suuntaan takaisin toimistolle.
Klo 18.00 – Ostoksia ja keskustelua
Kahden teini-ikäisen kanssa ostosten tekeminen on kuin tosi-tv-ohjelma. Minä haluan hedelmiä ja vihanneksia, he haluavat energiajuomia ja karkkia. Neuvottelutaitoni on parempi kuin diplomaatti YK-konferenssissa ja ainakin onnistun pääsemään kompromissiin: He saavat syödä sipsejä, jos he ottavat myös omenoita. Omenat jätetään tietenkin myöhemmin huomiotta.
Klo 19.00 – Illallinen ja suuri TikTok-väittely
Istumme yhdessä pöydän ääressä. Yritän aloittaa syvällisen keskustelun: "Miten koulussa meni?" – Vastaus: "Hyvää."
Tätä seuraa 30 minuutin keskustelu siitä, miksi jokin TikTok-haaste on ehdottoman välttämätön heidän elämässään, samalla kun minä vain mietin: Voisinko irtisanoutua äitiyden työstäni?
Klo 20.00 – Kotiutuminen vai pako?
Aloitan kotityöt ja jaan tehtäviä.
Innostusta? Nolla. Toinen tyttäristä katoaa sanoen: "Minun täytyy vain tehdä jotain koulua varten!" (Valhe!), toinen väittelee siitä, onko astianpesukoneen tyhjentäminen ihmisoikeusloukkaus, ja katoaa kylpyhuoneeseen.
Kissa katselee meitä ja luultavasti ajattelee: Te idiootit, minä vain makoilen ympäriinsä ja te teette kaiken puolestani!
Klo 22.00 – Nukkumaanmenoaika. Teoriassa.
Ilmoitan, että on aika mennä nukkumaan. Reaktio:
"Vielä yksi jakso!"
"Minun täytyy vain googlettaa jotain!"
"En ole vielä väsynyt!"
Lopulta luovutan, jätän heidän huoneistaan kantautuvan kuiskan huomiotta ja menen itse nukkumaan. Kissa on jo asettunut strategisesti tyynylleni. Yritän pujahtaa nurkkaan sen viereen ja mietin, olisiko huominen vähemmän kaoottinen. (Juonusvaroitus: Ei.)
Vain normaali päivä.
Täältä löydät henkilökohtaisia oivalluksia ja rakkaudella kaoottisia tarinoita äitiydestä – ehkä tunnistat itsesi jommastakummasta aiheesta.
Utelias, miltä meidän kaoottisen kauniiden tyttöjemme ostospäivä näytti?
Mene sitten tännepäin. ➡️
Millaista onkaan, kun teini-ikäiset tyttäret kasvavat aikuisiksi ja äitien sydämet pysyvät pehmeinä – klikkaa seuraavaa linkkiä ja lue artikkelimme ”Teini-ikäinen tytär kohtaa äidin sydämen” – rakkaudentunnustus yhdessä kasvamisesta.
Klikkaa tästä: ➡️